Tänä päivänäkään ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota kiusatun kunnolliseen jälkihoitoon. Usein syynä on se, ettei kiusattu välttämättä tiedä tai osaa, eikä aina ole riittäviä voimia vaatia itselleen apua. Lisäksi myös kiusatun kokema häpeä ja syyllisyys saattavat estää avun hakemisen, koska pitää itseään syyllisenä siihen, että on joutunut kiusatuksi.
Monesti sitä luullaan että riittää kuin kiusaaminen loppuu, niin asiat palaa taas kuin ennalleen. Aina se ei ole näin yksinkertaista. Koska pitkään jatkunut kiusaaminen on jo ehtinyt jättämään peruuttamattomia jälkiä mm. kiusatun itsetuntoon, aiheuttamalla pelkoja omasta osaamisestaan, vääristyneen minäkuvan, luottamuspulan toisiin ihmisiin, yksinäisyyttä, sekä katkeruuden, raivon/vihan, häpeän ja syyllisyyden tunteita, univaikeuksia, masentuneisuutta ja äärimmillään voi johtaa itsetuhoisuuteen. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta tässä on muutama yleinen vaikutus kiusatun elämään.
Mikäli kiusaamisen jättämiä jälkiä, ei pääse purkamaan ne vaikuttavat vielä vuosienkin päästä meihin negatiivisesti. Hyvällä jälkihoidolla onkin siis iso merkitys jokaisen kiusatun tulevaisuuden kannalta, niin yksilön kun yhteiskunnan näkökulmasta.
Oma kokemus kiusaamisen seurauksista elämässäni
Itsekin olen käynyt tämän kiusaamis helvetin läpi, johon en saanut minkäänlaista jälkihoitoa, enkä oikeastaan uskaltanut puhua siitä kellekään ja niille joille kerroin en saanut oikein minkäänlaista tukea, vaan sain ainoastaan näitä latteuksia, että ”älä välitä” tai mieti sitä että kiusaajalla on vielä huonommin asiat kuin sinulla. Koin tämän niin että on ihan ok kiusata toisia jos on itsellä paha olla. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa, mutta se on toisen kirjoituksen aihe se.
Kiusaamisen seurauksena itsetuntoni romuttui täysin eli en luottanut omiin kykyihini, saatikka toisiin ihmisiin, koin katkeruuden, raivon/vihan ja pelon tunteita, sekä annoin muiden ohjailla suunnan elämälleni, koska olin hukassa sen kanssa kuka olen ja mitä haluan elämältä. Tämän seurauksena jäin ikään kuin uhrin rooliin ja katselin maailmaa näiden linssien läpi.
Minulla kestikin n. 20 vuotta ennen kuin pääsin tähän pisteeseen että itseluottamukseni on kasvanut kohisten ja nyt tiedän mitä haluan elämältä. Se on halu auttaa muita kiusattuja vahvistamaan itseluottamusta ja näkemään että on muutakin kuin pelkkä uhri tai selviytyjä.
Tätä tekstiä kirjoittaessani muistuikin mieleen se, että olen vuosia sitten vannonut mielessäni joskus auttavani kiusattuja. Tässä sitä ollaan viittä vaille valmis ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, jonka sydän sykkii kiusattujen auttamiselle.
Se mitä olen nyt oppinut ratkaisukeskeisen lyhytterapia opintojeni myötä, että vaikka kiusaamisesta on kulunut kymmeniä vuosia, ei koskaan ole liian myöhäistä löytää parempi itsetunto/loppu elämä.
Kerro millainen kiusaamiskokemus sinulla tai läheisellä on ollut ja kuinka niistä on selviydytty?