Meille usein tarjotaan ajatusta, että kaikella, mitä elämässä tapahtuu, on jokin tarkoitus. Että jokainen menetys, kipu ja pettymys muuttuu lopulta siunaukseksi, jos vain osaamme nähdä sen oikein.
Se voi kuulostaa lohdulliselta. Mutta aina se ei tunnu todenmukaiselta.
Kun tarkoitusta ei löydy
Joskus tapahtuu asioita, joita ei voi muuttaa tarinaksi kasvusta tai kiitollisuudesta. Menetyksiä, joita ei voi selittää pois. Kokemuksia, jotka vain ovat kipeitä – ilman, että niissä olisi “opetus” tai “lahja”.
Ja silloin ajatus siitä, että pitäisi löytää tarkoitus, voi tuoda enemmän painoa kuin lohtua. Mieli jää kiertämään kehää: “Miksi tämä tapahtui? Mitä minun pitäisi oppia? Mikä tarkoitus tällä kaikella on?”
Jos tarkoitusta ei löydy, olo voi tuntua epäonnistuneelta. Kuin jäisi jälkeen jostakin, mitä pitäisi ymmärtää.
Hellittämisen mahdollisuus
Mutta ehkä eteenpäin kulkeminen ei edellytä sitä, että jokaiselle tapahtumalle löytyy syy tai tarkoitus.
Ehkä riittää, että uskaltaa sanoa: “Tämä tapahtui. En ehkä koskaan saa tietää miksi. Ja silti voin jatkaa elämääni.”
Tämä on hellittämistä – ei siksi, että kokemus olisi muuttunut kevyemmäksi tai saanut kauniin selityksen, vaan siksi, että itse lakkaa kantamasta pakkoa löytää selityksiä.
Pieniä esimerkkejä arjesta
Hellittäminen voi näkyä hyvin pienissä hetkissä:
Kävellessä ulkona ja huomaten, että vaikka suru kulkee mukana, ympärillä on myös tuuli, valo ja liike.
Hengittäessä syvään ja antaessa itselleen luvan olla kysymättä vielä kerran “miksi”.
Huomatessa, että vaikka kipu on osa tarinaa, se ei määritä koko loppumatkaa.
Elämän merkitys vs. tapahtumien tarkoitus
On hyvä erottaa kaksi asiaa toisistaan:
Yksittäisten tapahtumien tarkoitus: kaikelle menneelle ei aina löydy selitystä tai opetusta.
Elämän merkitys: siitä huolimatta voi etsiä asioita, jotka tekevät tästä päivästä merkityksellisen.
Eksistentiaalinen näkökulma keskittyy enemmän jälkimmäiseen: ei siihen, että jokaiselle kivulle pitäisi keksiä tarkoitus, vaan siihen, että voi rakentaa elämää, jossa on tilaa toivolle, yhteydelle ja merkityksellisille hetkille – vaikka kaikki mennyt ei olisi selitettävissä.
Lopuksi
Hellittäminen ei tarkoita unohtamista, eikä sitä että pitäisi hyväksyä kaikki tapahtunut hyvällä mielellä. Se tarkoittaa lupaa jatkaa eteenpäin myös niiden kokemusten kanssa, joita ei voi selittää.
Ja juuri siinä – arjen pienissä hetkissä – voi syntyä tila hengittää kevyemmin. 🌿